Luonto ja rauha

Katselen laiturilta edessä avautuvaa maisemaa. Aamuyön usva on päässyt valloilleen ja auringon säteet valaisevat sen. On hiljaista. Aallon paiskautuminen rantakivikkoon on ainoa ääni mitä kuulen. Lasken hiljaa jalkateräni kylmään veteen ja liikuttelen niitä hiljaa. Pieni kalaparvi ui lähemmäs tutkimaan veteen ilmestyneitä asioita. Ne eivät pelkää, enhän minä niitä söisi. Hetken ihmeteltyään ne jatkavat matkaa löytääkseen lisää ravintoa. Kalojen lähdettyä pysäytän jalkojeni liikkeen ja hengitän syvään. Usva on alkanut jo haihtua ja minä suljen silmäni. Auringonvalon määrä on lisääntynyt ja luonto alkaa heräillä ympärilläni. Kaukainen linnunlaulu kantautuu korviini ja pian nään sorsaperheen uiskentelevan lähietäisyydellä. Niiden mentyä pulahdan kylmään veteen, vedän henkeä ja sukellan.